Triangaa

Triangaa

lauantai 18. lokakuuta 2014

Ruokapostaus



Ruoka tai tarkemmin sen terveellisyys on ollut minulle tärkeä asia oikeastaan koko aikuisikäni. Eikä lapsuudenkodinkaan ravitsemuksessa valittamista ollut vaikkei perheessämme ruoan terveellisyyttä korostettu. Kuitenkin esimerkiksi marjat ja marjastus kuuluivat ruokahuoltoomme luonnostaan. 80-luvun Kajaanissa ei todellakaan eletty Mäkkäri-elämää vaikka grillillä välillä käytiin.
 
Isännän opiskellessa toisella paikkakunnalla viiden vuoden ajan ruoanlaitosta kehittyi minulle myös enemmän harrastus. Looginen ratkaisu kun on viiden vuoden ajan viikot ja välillä viikonloputkin yksin kotona lasten kanssa. Teen harrastuksen sellaisesta asiasta, jota joka tapauksessa pitää tehdä. Asiaa siivitti joogaharrastuksen tuoma suhtautuminen ruokaan eli pyrkimys ns. sattviseen ruokavalioon. Jos kiinnostaa, sattvisesta ruoasta ja ayurvedasta voi käydä lukemassa lisää esimerkiksi täältä sattvinen elämäntapa
 
Intohimoisen metsästäjän vaimona minusta ei koskaan ole tullut kunnon kasvissyöjää, mutta jonkinlainen wannabevegaani kuitenkin. Nykyisin en jaksa olla enää edes wannabe, mutta silloin tällöin pyrin tekemään ja valitsemaan kasvisruokia. Toisaalta juuri isännän metsästysharrastuksen ansiosta meillä ollaan lihassa lähes omavaraisia ja liha on hienosti ilmaistuna eettistä. Riistan lisäksi tuttavaperheen maitotilalla meille on kasvanut jo monen vuoden ajan oma onnellinen joulupossu, josta on riittänyt niin jauhelihaksi riistan kylkeen kuin kesän grillikauteenkin. Pihallamme elelee vielä kanipesue, jonka lihantuotanto on tosin jäänyt kaavailtua vähäisemmäksi. Mutta kaninliha on muuten ihan älyttömän hyvää. Söpöjähän ne tosin on, mutta minusta ei ole oikein miettiä lihansyöntiä sitä kautta. Että olisi enemmän oikein syödä rumia kuin nättejä elukoita. Myös esimerkiksi ponia on pakastimestamme löytynyt viimeisen vuoden aikana kun isäntä kävi päästämässä tuttavien ponivanhuksen kärsimyksistään.
 
Viimeisen vuoden aikana viime talvisen unettomuus-väsymysjakson ja kesän remonttihärdellin aikana ruokahommat ovat jääneet melkolailla taka-alalle. Olen ollut tyytyväinen kun ollaan syöty edes kohtalaisen järkevästi. Kesällä remontin ollessa pahimmillaan (=ruokahuolto pihalla, "vähän" muutakin tekemistä ja ainoa vesipiste kylppärissä) eleltiin lähestulkoon leivällä, muroilla, jogurtilla ja makkaralla. Mutta kas kummaa! Kukaan ei kuollut eikä edes sairastunut vakavasti!
 
Nyt kun koti kunnossa ja rouva myöskin, on alkanut intohimoisempi suhtautuminen ruokaan taas nostaa päätään. Tätä myöten tekee mieli myös vähän kirjoitella aiheesta täälläkin. Ehkä se on myös vaihtelua iänikuisille "kävin lenkillä"-postauksille...Tokihan ruokablogeja on blogisfääri pullollaan, mutta niinhän on myös treeniblogeja.
 
Sitten varsinaiseen ruokaraporttiin. Vegaanista ruokavaliota on kohdallani hankaloittanut myös se, että maha ei tykkää useimmista palkokasveista vaikka niitä missä yrttiliemissä keittelisi. Punaiset linssit sopivat myös meille herkempivatsaisille ja sen takia suosin niitä kasvisproteiinin lähteenä. Lisäksi niissä on esim. rautaa hyvin, joten ovat hyvä vaihtoehto lihalle. B12- vitamiinia niistä ei sentään löydy. Eilen keittelin tomaattilinssikeiton, joka on hyvä, nopea ja helppo ruoka kun sen tekee valmiista tomaattisoseesta. Eihän valmis tomaattisose gastronomisesti tuoreita tomaatteja voita, mutta etenkin talviaikaan ihan mainio vaihtoehto kiireisen lapsiperheen arkeen. Vaikka en vegaani olekaan, minusta on hauska tehdä välillä täysin vegaanista ruokaa ja siksi tähän tuli kaurakerma maun pehmikkeeksi. Tähän keittoon tuli siis
 
2 prk tomaattimurskaa
laatikollinen punaisia linssejä
sipulia ja valkosipulia runsaasti
2 dl kaurakermaa
yrttiliemikuutio
Vogelin yrttisuola (minun kestosuosikki keittiössä)
mustapippuria
 
 

 
 
 
 
Eilen kaivelin myös leipäkoneen varastosta, jossa se vielä remontin jäljiltä majaili. Ollaan aikanaan saatu kyseinen vekotin miehen vanhemmilta joululahjaksi ja meillä sitä oikeasti käytetään. Tosin sekin on ollut luovalla tauolla viimeisen vuoden. Mutta hyvin lähti eilen vörkkimään. Tein eilen leipää periaatteella "mitä kaapista löytyy" ja sieltä löytyi ruisjauhoja, hiivaleipäjauhoja ja pellavansiemeniä. Ei tullut paha leipä vaan hyvä leipä. Yhdessä tomaattikeiton kanssa tarjoiltuna lapset olivat sitä mieltä, että "ihan sika hyvää ruokaa".
 
 
 

 
Isäntä on tämän viikonlopun hankkimassa ensi vuoden lihavaraintoja eli hirvijahdissa. Onneksi eilen kaikki kolme muksua oli kutsuttu naapuriin kaverisynttäreille ja minä pääsin pariksi tunniksi Kulkurin kanssa ulkoilemaan. Oli kyllä mahtava keli. Hieman taas hämmästytti, miten vähän ulkoilijoita oli liikenteessä kuntopoluilla. Ehkä kuusi henkilöä ja kaksi koiraa tuli kahden tunnin aikana vastaan.
 


 
 
 

 
 
 

 
 
 

#aurinkoenergiaa
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti