Portaita, metsämörrejä, tyttöfutista, ensiapuoppeja...

 

Monenmoista on viimeiseen kahteen viikkoon sisältynyt sen lisäksi, että olen yrittänyt nauttia aurinkoisista alkusyksyn aamuista, päivistä ja illoista. Kouvolan suunnalla ovat urheilijat ja kuntoilijat perinteisesti käyneet treenaamassa mäkihyppytornin portaissa. Kaksi viikkoa sitten kylän puuhamiehet olivat puuhanneet meille Valkealaan ihan omat mäkihyppytornin portaat ilman mäkihyppytornia eli ihan rehelliset treenirappuset. Noin 70 askelmaa puhdasta nautintoa. Viime viikon perjantaina kävin ekaa kertaa nautiskelemassa noista. Noin 4 km hölkkäilyä alkuverkaksi, 10* raput ylös ja 2 km hölkkäilyä kotiin  tulee hyvä setti meikäläiselle. Rappujen kanssa on hauska leikitellä. Omaan tyylivalikoimaan kuuluvat tällä hetkellä perushölkkä, loikkiminen joka toiselle, tasahypyin koko setti, sivuttaishölkkä molemmille kyljille, tikkaus ja takaperin eteneminen. Mitähän kaikkea kivaa sitä vielä noiden kanssa keksii...? ;-)

 

 

 

 

Minulle on jo pitkään ollut jotenkin hankalaa portaiden laskeutuminen ja tuolla tajusin sen johtuvan silmälaseista! Ei muuta kuin rillit syrjään ja alastulokin oli suorastaa turvallisempaa.

 

 

Ja sitten on synnintunnustuksen aika. Viime viikkoisella reissulla innostuin ottamaan sykemittarin mukaan. Vanhan Suunnon vyö ei enää vörki ja meille on ilmaantunut jostain tämä Suunnon karvalakkimalli nurkkiin pyörimään. Mitään suuria yllätyksiä ei sykemittari minulle tuonut ja sen perusteella voin turvallisin mielin jatkaa mittaritonta elelyä. Tosin annan itselleni luvan aina silloin tällöin ottaa mittarin mukaan, kunhan siitä ei tule tapa eikä ainakaan pakkomielle...

 

 

 

Vanha kahvakuula ja vielä moninverroin vanhemmat käsipainot ovat myöskin nähneet päivänvalon. Viimeaikoina kahvakuula ei ole päässyt edes ovenpidikkeeksi. Käsipainot  taas ovat jo lähes vintagea. 14 vuotiaana ne olen hankkinut eli ovat saavuttaneet jo kunnioitettavan 23 vuoden virkaiän minun palveluksessa. Yhdessä porras- ja hiekkamonttutreenien, joogan ja kehonpainoharjoittelun kanssa tämä kolmikko muodostaa minun tämän syksyn lihaskuntoharjoittelun rungon.

 



 

Viime lauantaina kävin ajamassa reippaan 53 km:n lenkin. Erityismaininnan saa lenkin viimeinen 20 km jonka pistelin myötätuuleen 38 minuutissa. Aiemmin ei ole tuollaista settiä tullutkaan tehtyä mutta pirun hauskaa se oli! Myös viime jouluna joulupukin kontista löytyneet urheilulasit pääsivät käyttöön. Yleensä en jaksa vaihtaa piilareita, mutta nyt innostuin sellaisenkin liikkeen tekemään. Minähän alan ihan hurjaksi heittäytyä!



 

Valkelalan Ladun Metsämörrikerhossa olen pistäynyt apuohjaajana. Ikävä kyllä pääsen vain kahdelle kertaa neljästä, mutta ihan hyvä tutustumissetti.  Hieno maja saatiin viime viikolla aikaiseksi jota ei edes susihukan lailla puhkuva ja puhaltava lapsilauma saanut nurin. 



Mites se mörrin häntä noin jäi :-D



 

 



 



 

 Tällä viikolla olen viettänyt kaksi päivää käyden ensiapu 1 -kurssia. Ihan huippujuttu! Se on ollut pitkään to do-listalla ja vihdoinkin sain itseni sinne kammettua ja täytyy sanoa, että yksikään sekuntti ei mennyt hukkaan. Tai tietysti toivon, että en uusia taitojani joudu käyttämään, mutta niin paljon uutta ja hyödyllistä tietoa tuli ettei mitään rajaa. Käytännössä kaikki urbaanilegendat, elokuvista opitut ja monet muutkin "yleisesti tiedossa olevat asiat" ammuttiin kurssilla alas. Muunmuassa urheilijoille tuttu "kylmä, koho, kompressio" meneekin nykysuositusten mukaan "kompressio, koho, kylmä". Ensiapu 2:sta odotellessa!

Tällaista tällä kertaa. Nyt jännätään kuin kovasti kelit kylmenee. Jokohan sitä raskisi uintitreenejä kohta aloitella...