Voihan peruskestävyys!

Kaikki alkoi muutama viikko sitten, kun sain kesken työpäivän mieheltä viestin, että minulle on varattu aika polkupyöräergotestiin. En ole aiemmin kunnon kuntotesteissä käynyt ja nyt jopa hieman jänskätti. Pelotti saada virallinen lausunto omasta kuntotasosta. Jos vaikka selviää, että itse asiassa olen ihan paskassa kunnossa. Viime viikon maanantaina sitten jouduin totuuden eteen. Tai siis kuntopyörän päälle. Kyseisessä testissä lähdetään liikenteeseen 50 watin vastuksella ja 2 minuutin välein lisätään vastuksia 25 watilla kunnes pyöritysnopeus eli kadenssi tipahtaa alle 60:n. Lopputulemana itselläni maksimaalinen hapenottokyky tämän testin mukaan oli 53,6 ml/kg/min eli reilusti erinomaisella tasolla. Ikäisilleni naisille erinomaisen raja on 44,5 eli tuohon lukemaan voin tyytyväinen olla.

Alussa vielä hymyilytti, viimeisen 30 sekuntin aikana kirosin pahemmin kuin synnytyksissä

Mutta mutta... Eihän testi sinänsä mitään, mutta mitä siitä on seurannut. Testin perusteella saatiin maksimisyke, joka yllätyksekseni oli niinkin korkea kuin 186 ja sen perusteella laskennalliset sykerajat eri tehoalueille. Sinänsä tässä ei ollut mitään uutta minulle, mutta kun olin lapun saanut käsiini, aloin iltasella silmäillä sykemittariani vähän sillä silmällä. Pitäisiköhän sitä sittenkin. Jos ihan pikkasen, silleen silloin tällöin.



Nämä pitäisi ottaa vakavasti vastedes...



Eikä tarina vielä todellakaan tähän pääty. Ennemminkin tästä se vasta alkaa. Parin sattuman kautta eräs kestävyysvalmennuksen ammattilainen lupautui analysoimaan testitulokseni ja paluuta entiseen ei enää sen jälkeen ole ollut. Vaikka olen ainakin ollut tekevinäni eri tehoalueiden harjoituksia taitaa totuus olla, että se "vaihtelu" on tapahtunut lähinnä välillä 130-150 ja sitten on ollut extrakevyttä touhuilua alueella 100-110. Tehoalue 120-130 lähestulkoon loistaa poissaolollaan. Yksi pointti tässä on ollut se, että vaikka tiedän vallan hyvin iän tuoman vaikutuksen noihin alueisiin, olen kuvitellut, että "eihän tässä ole kuin pari vuotta mennyt, ei noita tarvitse tarkentaa". Joo'o. Kun 26 vuotiaana se 130 ja rapiat oli hyvää kevyttä pk-aluetta niin yli 10 vuotta myöhemmin pitäisi olla lähempänä 120:ta. Hupsista! Mihin ne vuodet ovat oikein vierineet? Minähän vanhenen! Testistä saatu tehoalueiden jakauma siis kertoi karua kieltään siitä, että lisää pk-alueen ala-alueen harjoittelua jos kehittyä haluan. Toki liikunnanriemua voi hakea millä alueella lystää.

Väärin päin kallistunut...

Ja nyt siis tullaan tarinan siihen kohtaan, jossa tämä höntsytreenaajaa toteaa, että kokeillaan nyt sitten piruuttaan, miltä tuntuisi ottaa harjoittelu taas piirun verran vakavammin. Tehdään niin kuin valkku käskee ja jotta käskyjä on helpompi noudattaa, siihen tarvitaan vanha kunnon excel. Isäntä on jo kerennyt raapimaan itselleen harjoitusexcelin ja sama excel muokattiin minun tarpeisiin sopivaksi. Ja toki excelin käyttäminen vaatii nyt sykemittarin käyttöä, jotta on jotain mitä sinne lisäillä.





Viime viikon harjoitukset menivätkin hakiessa ja kokeillessa eri lajeissa tuota 120-130 ja ehkä jopa alempaa tehoaluetta. Ei lopulta hassumpaa ja onnistuin jopa treeneistäkin nauttimaan siinä samalla. Pitääköhän sitä nyt tunnustaa, että höntsytreenaaja on muuttunut treenaajaksi? Voi toki olla, että jossain vaiheessa kirjoitan postauksen "Höntsääjän paluu".

Muutakin liikunnallista asiantuntemusta oli viime viikolla tarjolla. Kouvolassa järjestettiin jo perinteeksi tullut liikuntalääketieteen ilta. Liikuntalääketieteen iso tähti Harri Hakkarainen oli kertomassa meille mykoplasmasta ja urheilijan vastustuskyvystä. Kouvolalainen OMT-fysioterapeutti Antti Järvinen taas luennoi värikkääseen tapaansa lihastasapainosta. Hänen esittämänsä lähestysmistapa lihastasapainon kehittämiseen oli minulle uusi, joskin logiikka sen takana oli suorastaan itsestään selvä. Tietyt osat kehoa kaipaavat lähtökohtaisesti mobilisointia ja toiset taas stabilisointia. Jatkossa pyrin ottamaan nämä asiat paremmin huomioon esim. joogaharjoitusta tehdessä ja ainakaan omasta mielestäni astangajoogan asanaharjoitus tukee hyvin tätä periaatetta. Yksi mielenkiintoinen esimerkki käytännön tasolla oli se, että kuntosaleilla etenkin naisten suosimat kylkivitkutukset käsipainoilla ja erilaisilla laitteila ovat tosi huono juttu. Lannerangan aluetta pitäisi siis stabiloida, ei vitkutella vieläpä lisäpainoja käyttäen. Muutamia Antin antamia harjoituksia yritän itse saada ympättyä mukaan omaan tekemiseen.

Onneksi viimeiset viikot eivät sentään kokonaan ole menneet luentosalissa istumiseksi ja excelin pyörittämiseksi. Onhan sitä tullut ulkoiltuakin. Välillä lenkkeilyä montuilla pyöräilevät muksut mukana ja välillä maastopyörällä pitkää lenkkiä sykkeen pyöriessä välillä 120-130. Pyörän kanssa päädyin viime lauantaina lähes uusille urille, jossa jäljistä päätellen ovat monetkin pyöriäilijät kampea käyneet pyörittämässä.

Upea ruska...

...ja uusia uria.