Triangaa

Triangaa

lauantai 6. syyskuuta 2014

Ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kulkien...



Tervetuloa uusille sivuille! (Jos tänne nyt joku sattuu tulemaan...) Syksy on minulle mieluinen vuodenaika, koska jollain tapaa se edustaa uudistumista. Kesän lämpöjen jälkeen minusta on niin ihana siirtyä pikkuhiljaa viileneviin ja hämärtyviin ulkoiluihin. Olen aina rakastanut kuulaita syyspäiviä ruskan keskellä. Okei viime "syksy" venyi minunkin makuun turhan pitkäksi. Syksyn kuuluu vaihtua talveksi ja hiihtokeleiksi eikä jatkua kevääseen asti. No mutta joka tapauksessa nyt oli sopiva aika uudistaa blogia! Jutut toki ovat vanhat, muuta en voi luvata.
 
Mutta sitten itse arkeen.Tämä viikko on ollut kesän jäljiltä ensimmäinen jonkinmoinen treeniviikko ja kiva sellainen. Viikon teemaksi muodostui mäet useammassa eri muodossa. Ja pari seinärastin arvoista tekemistäkin on viikkoon mahtunut. Ekan rastin ansaitsen iltarasteilta. Olen suunnitellut iltarasteille osallistumista öööö... vuodesta 2001 asti. Vuosi sitten otin ensimmäisen askeleen asian suhteen ja Kainuun rastiviikoilla osallistuttiin ison tytön kanssa perherasteille. Iltarasteille asti ei sentään päästy. Isäntä on nuoruudessaan suunnistanut enemmänkin ja jopa Jukolankävijä. Torstaina nuorimmaiset muksut lähtivät mummin kanssa reissuun ja minä sain ihan huikeen idiksen. Lähtään kaikki kolme iltarasteille. Ja niin me mentiin. Iltarastit oli tällä kertaa Kouvolan lähirinteillä eli Mielakassa. Neidin kanssa valittiin helpoin "polkurastirata" joka sitten osoittautui ihan liian lyhkäseksi. Ehkä 10 min oltiin reitillä ja kiukkuhan se iski tyttöön kun homma loppui ennen kuin oli alkanutkaan. Pitää nyt sitten yrittää tälle syksyä vielä lunastaa lupaus ja mennä tekemään joku vähän pidempi ja vaativampi reitti. Isäntä kävi tekemässä kunnon vk-harjoituksen kesitason reitillä ja me neidin kanssa nostettiin sykettää iskää odotellessa kipuamalla ylös Mielakan laelle. Neidistä oli hirveän hauskaa kun näki iskän alhaalla metsässä hölkkäilemässä.
 
 
 


 



Tälle syksyä olen päättänyt ottaa enemmän voimaharjoittelua ohjelmaan kuin vuosi sitten ja mikä parempi paikka treenata juoksun lajivoimaa kuin "hiekkamonttu". Minun lähilenkkipolun tietämillä on vanha hiekkamonttu, johon on aika paljon jo kasvillisuutta kertynyt, mutta josta löytyy vielä hyviä irtohiekkakohtia. Tarkoitus on viettää siellä aika paljon aikaa lähiviikkoina ja kuukausina. Keskiviikkoisella pikalenkillä kävin montulla tekemässä pari raapaisua joista nyt ei tullut hullua hurskaammaksi. Perjantaina lähdin kauniissa kesäisessä kelissä oikein ajan kanssa nautiskelemaan montun suomista mahdollisuuksista. Kovin pitkä ei mäki ole, mutta juuri sopiva minulle. Matkaa suuntaansa montulle meiltä tulee noin 3 km ja siihen sitten 10* mäki ylös pyramidiharjoitushenkisesti on hyvä setti. Reitille saa mahtumaan muitakin mäkiä sekä ylös että alaspäin mennen. Aiemmin olen jyrkät alamäkipolut ottanut varman päälle kävellen. Nyt on ohjelmassa myös niiden sipsuttelu juoksunomaisesti motoriikan kehittämiseksi ja etureisien vahvistamiseksi.


Alamäki

Ylämäki

Kun nuoremmat muksut ovat reissussa ja vanhin pärjäilee jo itsekseen niin eilen lauantaina saatiin se toinen rasti seinään. Käytiin isännän kanssa ihan kaksisteen ajamassa. Juurikaan ei olla edes ennen lapsia treenattu yhdessä. Ollaan koettu se turhan riskialttiiksi toiminnaksi. Isännällä on (lievä) taipumus neuvoa minua sotilaallisen lempeällä tyylillä joka taas saa minusta esille (lievän) Mielensäpahoittajan. Eihän sitä kissat karvoistaan pääse ja eilisen 70 km:n aikana löysimme nämä puolet taas itsestämme. Toisaalta opimme molemmat ainakin sen, että myös yhdessä treenaaminen vaatii kommunikointia kuten kaikki muutkin asiatkin parisuhteessa kuin muuten työyhteisössäkin. Voihan se olla, että tulee mutkia matkaan jos toinen olettaa, että ollaan kevyellä pk:lla ja toinen on lähtenyt tekemään tiukkaa tehotreeniä. (Arvatkaa vaan, kumpi oli kumpaakin tekemässä :-D )

Mutta loppuhyvin kaikki hyvin. Oli siis ihan mainio 70 km:n tehotreeni sekä keholle, mielelle että ennen kaikkea parisuhteelle! Meidän iso tyttö oli tehnyt isälle ja äidille valmiiksi maittavan palautusvälipalan jossa oli makroravinteet muuten kohdillaan. Hedelmäcocktail omenasoseella terästettynä (nopeat hiilarit heti kärkeen) ja siianmäti-kananmuna-mätitahnaleivät päälle (proteiinia, suolaa ja vähän lisää hiilareita hitaammassa muodossa).



Jokainen lenkki jättää jälkensä...

6 kommenttia:

  1. Täällä ollaan, kiva seurailla sun juttuja. Hyvää syystreenikautta! =)

    VastaaPoista
  2. Kiva, että Jaanaba eksyit tännekin! Joku siis lukee näitä :-D Hyviä treenejä myös Pirkanmaalle!

    VastaaPoista
  3. Mulla noi iltarastit on edelleen suunnitteilla tälle vuodelle... Pari vuotta sitten kävin muutaman kerran, mutta nyt ei (muka) ole ehtinyt kertaakaan...

    VastaaPoista
  4. Vähän huonolta näyttää kyllä meilläkin lopput kerrat... On synttäreitä sun muita päällekkäin. No ensi keväänä uusi yritys ;-) Mut hei sulla on plakkarissa siis jo enemmään kuin kerran! Se oli muuten huomionarvoista, että sinne polkureitille voisin mennä ihan mainiosti koko porukan kanssa eli siis ensi vuonna iskän ollessa reissussa käyn lasten kanssa polkurasteilemassa :-)

    VastaaPoista
  5. Aina luen, kunhan ensin linkkaat tonne naamakirjan puolelle. ;) Ootko jo kokeillut meidän uusia "hyppyrirappusia"?

    VastaaPoista
  6. :-) kivakiva!!! Vasta eilen luin ko. rappusista fb:sta eli livenä en ole vielä niitä edes nähnyt. Ja kyllä varmasti menevät testiin jo lähiaikoina!

    VastaaPoista